Sotimista ja teatteria

Blogin säännöllinen ylläpitäminen tuntuu olevan meille kolmelle hieman vaikeaa. Pitäisi heti jonkun tapahtuman jälkeen blogata muistaakseen, mutta tuntuu jäävän aina muiden kiireiden ja uusien tehtävien alle. No nyt sain itseäni niskasta kiinni, ja koitin potkia Laihia ja Takkistakin kirjoittamaan menneistä tapahtumista. Paljon on taas tapahtunut ja jäänyt kertomatta.

Ensin kuitenkin apinoin Laihia ja kerron kuinka päädyin Combat Camera tehtäviin. Nyt kun seuraavan saapumiserän astuminen palvelukseen astuminen lähestyy, (TJ 32) niin jotakuta voi kiinnostaa kuinka näihin erikoistehtäviin pääsee. Itsehän palvelin P-kauden Hämeen Rykmentissä Hennalassa kuljetuskomppaniassa. Tiesin jo vuotta ennen inttiin tuloa että haluan hakea ComCam tehtäviin. Kaverini kertoi tämmöisen olemassaolosta ja sen jälkeen etsin siitä lisää tietoa. P-kauden alkupuolella tein netissä hakulomakkeen, jonka perusteella minut valittiin haastatteluihin. Ns. tuomionpäivänä noin. viidennen inttiviikon loppupuolella sain kuulla, että minut on valittu haluamiini hommiin! Onneksi näin, sillä jos minua ei oltaisi valittu, niin minusta olisi tullut vuoden moottorialiupseeri vasten tahtoani.

Sitten itse asiaan. Olimme koko ComCam -yksikön voimin edellisviikon leirillä Kaartin sotaharjoituksessa. Tehtävienjako tässä harjoituksessa meni siten, että Takkinen ja meidän kersantti esittivät toimittajia, ja minä Laihin kanssa olimme harjoittamassa sodanajan tehtäväämme. Menimme Laihin kanssa joukkueen mukana normaaleina jalkaväkisotilaina, mutta sen lisäksi meillä oli tehtävänä toimittaa materiaalia esikuntaan mm. joukkojen voimannäytöstä. Lisäksi kuvasimme todistusaineistoa hyökkäyksistä. Aina kun kamera ei käynyt ja jälkityötä ei ollut, niin teimme sitä mitä muutkin, olimme esimerkiksi mukana hyökkäys- ja kiinniottoharjoituksissa. Takkisen hommiin taas kuului esittää Suomen Kuvalehden toimittajaa, joka oli tekemässä juttua sodasta/harjoituksesta. Häntä kohdeltiin kuin siviiliä eikä hänen pitänyt tehdä mitään meille sotilaille "normaaleja" juttuja. Tarkoitus tässä oli se, että harjoituksen johtajat pääsivät harjoittelemaan toimittajan läsnäoloa sodanaikana. Kersantillamme oli sama tehtävänkuva, mutta hän näytteli BBC:n toimittajaa puhuen omaa äidinkieltään, eli englantia. Lähdimme harjoituksesta pois päivän etuajassa, sillä minun ja Laihin oli kuvattava kenraali Sutelan hautajaiset. Metsäleirejä ei tule aivan heti ikävä, sillä ensi maanantaina suuntaamme kohti Karjalan prikaatin loppusotaharjoitusta.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen keskiviikko oli täynnä toimintaa, sillä Santahaminassa järjestettiin suurlähettiläille toimintanäytös. Näytöksessä oli tarkoitus lavastaa aseistettu panttivankitilanne, jossa poliisi ja pelastuslaitos toimisi yhteistyössä rajavartiolaitoksen, puolustusvoimien ja SPR:n kanssa. Näytöksessä tapahtui kaikenlaista; ammuskelua, helikoptereiden lentoa, paseilla tiedustelua, mahdollisia pommiuhkia, poliisikoirilla kiinniottamista, karhuryhmän toimintaa, evakuoimista helikopterein sekä tulipaloja. Kaiken kruunasi rajavartiolaitoksen valmiusryhmä, joka laskeutui helikopterista katon läpi rakennukseen. Combat Camera oli tietysti mestoilla ja tehtävänämme oli olla mm. tiedustelupasin mukana osana valmiusryhmää. Lisäksi kuvasimme näytöksestä still- ja videokuvamateriaalia, josta koostamme paketin osaanottajille. Oli kyllä taas niin toiminnan täyteinen päivä, että ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka varusmiespalveluksessa pääsee tälläistä näkemään. Päälläleijuvan helikopterin kuvaaminen vain metrien päästä ei varmasti pääse unohtumaan. Dilemma syntyykin, kun punnitaan heittääkö vieressä nouseva kopteri sinut vai kameran mennessään. Tästä voi Laihikin olla samaa mieltä, sillä mies oli hyppytornissa kuvaamassa kun vieressä ilmassa leijuva helikopteri laskee rajan miehiä köyttä pitkin rakennukseen. Toivottaavasti saamme luvan julkaista kuvaamaamme materiaalia lähiaikoina.

Enää voi vaan kysyä, mitä sinä teit tänään?

- Jesse Braun