Basel Tattoo 2012

Morjes!

Vähän on kiirettä pitänyt, niin ei ole ehtinyt tätä blogia ikävä kyllä täydentää, mutta nyt on sopivasti aikaa kirjoittaa hieman Sveitsin reissusta. Kävimme siis kuvaamassa Lahden soittokuntaa, joka piti näyttävän esityksen Basel Tattoo-nimisessä tapahtumassa.

Täytyy heti alkuun todeta, että koko tapahtuma oli uskomaton. Eri maiden soittokunnat esittivät upeita esityksiä isolla areenalla. Säkkipillit, torvet, rummut ja muut soittimet jylisivät keskellä yötä pienessä kaupungissa ja valot saivat esitykset näyttämään entistä hienommilta (varsinkin päivinä, joina oli satanut ennen esitystä, sillä maa heijasti sekä valot että hahmot).

Suomen esitys oli mahtava. Se alkoi massiivisella marssilla, joka tulee myös YouTubeen näytille. Marssin jälkeen tuli pieni humoristinen kohta, josta päästiin rauhalliseen torvikappaleeseen, jota siivitti ajoittain sambamainen ja rytmikäs melodia. Torvikappaleen päätyttyä alkoivat yllättäen rummut piestä hevikomppia, joka yllätti. Hetken päästä selvisi, että kyseessä oli kappale nimeltä "Over the hills and far away". Lahden soittokunta sai kyseisen laulun kuulostamaan hyvältä. Rumpufillit, kitarasoolo ja äänekkäät jousiosuudet tekivät siitä unohtumattoman esityksen. Lopun kruunasi vielä erään kersantin takaperinvoltti.

Pääesityksen lisäksi kuvasimme myös marssin, joka suoritettiin - kuten pääesityskin - Baselissa. Marssi oli näyttävä. Eri maiden soittokunnat marssivat muutaman kilometrin soittaen samalla koko ajan. Juoksin itsekin jonkin matkaa soittokunnan edellä samalla kun Ilari juoksi sen takana kuvaten eri kulmista.

Sveitsissä piti kiirettä, mutta tietysti oli myös vapaa-aikaa. Kävimme Ilarin kanssa pyörimässä Baselin kaupungissa. Kävi kyllä äkkiä hyvin selväksi, että Sveitsi on kallis maa. Päätimme käväistä Starbucksissa kahvilla, mutta kun huomasimme kahvin maksavan kuusi euroa, päätimme jatkaa matkaa. Vaikka maa oli kallis, tarttui silti Suomeen mukaan farkut ja t-paita. Taisi Ilarikin jotain ostaa tuliaisiksi Suomeen.

Reissu oli upea kokemus ja varmasti hyvin poikkeuksellinen, kun ajatellaan, että kyseessä oli kuitenkin varusmiespalvelus.

Ei harmita, vaikka oli sen takia gines.

- Hiski Suomela

Uusi sukupolvi astui kuvioihin

P-kausi loppui ja me uudet pääsimme nyt antamaan panoksemme Combat Cameralle. Kuten korpraali Takkinen kirjoitti, meille on hankittu entistä parempaa kalustoa, jota hyödyntää. Vanhat ehtivätkin sillä kalustolla kuvailla kaikenlaista presidentinvaihtotilaisuudesta sotaharjoituksiin ja me jatkamme siitä, mihin he jäivät.

Kun tulimme tänne, vanhat olivat vielä kuukauden verran opettamassa meitä talon tavoille. Kävimme tietysi läpi myös kaluston ja sen käytön sekä erinäisiä sääntöjä koskien palveluspaikkaamme ja yksikköämme. Olemme kaikki olleet kalustoon tyytyväisiä ja työskentely on ollut sujuvaa ja mukavaa.

Kävimme Utin jääkärirykmentissä kuvaamassa helikoptereita; kyydistä ja maasta. Reissu oli kaikin puolin onnistunut: materiaalia tuli paljon, aurinko paistoi, matkat menivät nopeasti ja söimme hyvin. Oli hienoa olla ensimmäistä kertaa helikopterin kyydissä ja vielä kuvata sieltä. Itse olin kopterissa, joka oli ikään kuin kuvattavana kopterina, joten lentäjä teki suhteellisen paljon syöksyjä ja kiihdytyksiä. Se pisti vatsan hieman koville, mutta selvisin ilman kummempaa pahoinvointia.
Helikopterikoulutuksesta mahdollisesti tulossa jotain materiaalia kansankin nähtäväksi...

Toinen suurempi tuotanto oli sotilaspoliisien loppusota, josta leikkasin videonkin YouTubeen - siihen linkki tässä. Tämäkin reissu oli todella onnistunut, vaikkakin valmistelut venyivät hieman ja alussa piti kiirettä. Olimme jokainen osa sotilaspoliisiryhmää ja kuvasimme oman ryhmämme tapahtumat ja tunnelmat hyökkäyksen aikana. Vastassa oli Panssariprikaatin jalkaväkeä, jota oli vielä tuettu Leopard -panssarivaunuilla. Tehtävä ei siis ollut helpoimmasta päästä, mutta selvisin kuitenkin monta tuntia hengissä (kunnes eräs ryhmästäni ampui minua vahingossa päähän). Kaikille Combat Camera -miehille jäi todella hyvä olo tästäkin tuotannosta ja odotamme innolla lisää samankaltaisia keikkoja!

Odotuksemme tullaan palkitsemaan, sillä luvassa on mitä mielenkiintoisimpia tuontantoja, joista varmasti kerromme myöhemmin lisää.

- Hiski Suomela

Uutta kalustoa opeteltavaksi

Uusi erä Combat Camera -miehiä on saapumassa töihin kahden viikon kuluttua ja heitä odottaa mukava yllätys kalustonkin puolesta.

Meillä on siirrytty Combat Camerassa MAC -ympäristöön. Käyttöömme on hankittu uuden MacBook pro -tietokoneet sekä jokaiselle varusmiehelle myös oma iPhone 4 -puhelin. Olemme suunnitelleet tuotantokalustomme siten, että kuvauksesta editointiin, sekä siitä materiaalin julkaisuun saakka kaikki tuotannon osa-alueet on helppo ja tehokasta tehdä MAC -tuoteperheen kalustolla.

Aikaisemmin meillä oli paljon eri ohjelmia sekä koneita käytössämme eikä niiden synkronoiminen keskenään ollut helppoa, mutta nyt kun kaikki koneet ovat samaa tuoteympäristöä, on työskentely tehokkaampaa, eikä aikaa enää kulu erilliasten ongelmien ratkaisemiseen vaan koko aika jää tehokkaaseen työskentelyyn.

Saimme myös lisää kameroiden objektiiveja sekä muita kamera tarvikkeita. Olemmekin olleet todella tyytyväisiä lisäkalustoon, sillä jotta pysyisimme tuottamaan laadukasta video ja kuvamateriaalia, pitää kaluston olla myös laadukasta jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.

Meille on tulossa muutaman viikon kuluttua helikopterikuvauskoulutus joka toteutetaan Utin jääkärirykmentissä. Pääsemme kuvaamaan helikopterista käsin ja samalla tutustumaan mitä haasteita ilmasta kuvaaminen tuo tullessaan. Olemmekin odottaneet tätä koulutusta jo melkein Combat Camera -varusmiehen aloituksesta saakka ja on hienoa, että vihdoin pääsemme itse kokemaan kuvaamista helikopterista. Olemme myös kuvaamassa huomenna uuden Presidenttimme valtaanastujais tilaisuudessa, josta tuotamme myös video ja kuvamateriaalia. Meillä on myös tulossa muutama muu mielenkiintoinen harjoitus josta kerromme lisää tuonempana.

-Korpraali Takkinen

Sotimista ja teatteria

Blogin säännöllinen ylläpitäminen tuntuu olevan meille kolmelle hieman vaikeaa. Pitäisi heti jonkun tapahtuman jälkeen blogata muistaakseen, mutta tuntuu jäävän aina muiden kiireiden ja uusien tehtävien alle. No nyt sain itseäni niskasta kiinni, ja koitin potkia Laihia ja Takkistakin kirjoittamaan menneistä tapahtumista. Paljon on taas tapahtunut ja jäänyt kertomatta.

Ensin kuitenkin apinoin Laihia ja kerron kuinka päädyin Combat Camera tehtäviin. Nyt kun seuraavan saapumiserän astuminen palvelukseen astuminen lähestyy, (TJ 32) niin jotakuta voi kiinnostaa kuinka näihin erikoistehtäviin pääsee. Itsehän palvelin P-kauden Hämeen Rykmentissä Hennalassa kuljetuskomppaniassa. Tiesin jo vuotta ennen inttiin tuloa että haluan hakea ComCam tehtäviin. Kaverini kertoi tämmöisen olemassaolosta ja sen jälkeen etsin siitä lisää tietoa. P-kauden alkupuolella tein netissä hakulomakkeen, jonka perusteella minut valittiin haastatteluihin. Ns. tuomionpäivänä noin. viidennen inttiviikon loppupuolella sain kuulla, että minut on valittu haluamiini hommiin! Onneksi näin, sillä jos minua ei oltaisi valittu, niin minusta olisi tullut vuoden moottorialiupseeri vasten tahtoani.

Sitten itse asiaan. Olimme koko ComCam -yksikön voimin edellisviikon leirillä Kaartin sotaharjoituksessa. Tehtävienjako tässä harjoituksessa meni siten, että Takkinen ja meidän kersantti esittivät toimittajia, ja minä Laihin kanssa olimme harjoittamassa sodanajan tehtäväämme. Menimme Laihin kanssa joukkueen mukana normaaleina jalkaväkisotilaina, mutta sen lisäksi meillä oli tehtävänä toimittaa materiaalia esikuntaan mm. joukkojen voimannäytöstä. Lisäksi kuvasimme todistusaineistoa hyökkäyksistä. Aina kun kamera ei käynyt ja jälkityötä ei ollut, niin teimme sitä mitä muutkin, olimme esimerkiksi mukana hyökkäys- ja kiinniottoharjoituksissa. Takkisen hommiin taas kuului esittää Suomen Kuvalehden toimittajaa, joka oli tekemässä juttua sodasta/harjoituksesta. Häntä kohdeltiin kuin siviiliä eikä hänen pitänyt tehdä mitään meille sotilaille "normaaleja" juttuja. Tarkoitus tässä oli se, että harjoituksen johtajat pääsivät harjoittelemaan toimittajan läsnäoloa sodanaikana. Kersantillamme oli sama tehtävänkuva, mutta hän näytteli BBC:n toimittajaa puhuen omaa äidinkieltään, eli englantia. Lähdimme harjoituksesta pois päivän etuajassa, sillä minun ja Laihin oli kuvattava kenraali Sutelan hautajaiset. Metsäleirejä ei tule aivan heti ikävä, sillä ensi maanantaina suuntaamme kohti Karjalan prikaatin loppusotaharjoitusta.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen keskiviikko oli täynnä toimintaa, sillä Santahaminassa järjestettiin suurlähettiläille toimintanäytös. Näytöksessä oli tarkoitus lavastaa aseistettu panttivankitilanne, jossa poliisi ja pelastuslaitos toimisi yhteistyössä rajavartiolaitoksen, puolustusvoimien ja SPR:n kanssa. Näytöksessä tapahtui kaikenlaista; ammuskelua, helikoptereiden lentoa, paseilla tiedustelua, mahdollisia pommiuhkia, poliisikoirilla kiinniottamista, karhuryhmän toimintaa, evakuoimista helikopterein sekä tulipaloja. Kaiken kruunasi rajavartiolaitoksen valmiusryhmä, joka laskeutui helikopterista katon läpi rakennukseen. Combat Camera oli tietysti mestoilla ja tehtävänämme oli olla mm. tiedustelupasin mukana osana valmiusryhmää. Lisäksi kuvasimme näytöksestä still- ja videokuvamateriaalia, josta koostamme paketin osaanottajille. Oli kyllä taas niin toiminnan täyteinen päivä, että ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka varusmiespalveluksessa pääsee tälläistä näkemään. Päälläleijuvan helikopterin kuvaaminen vain metrien päästä ei varmasti pääse unohtumaan. Dilemma syntyykin, kun punnitaan heittääkö vieressä nouseva kopteri sinut vai kameran mennessään. Tästä voi Laihikin olla samaa mieltä, sillä mies oli hyppytornissa kuvaamassa kun vieressä ilmassa leijuva helikopteri laskee rajan miehiä köyttä pitkin rakennukseen. Toivottaavasti saamme luvan julkaista kuvaamaamme materiaalia lähiaikoina.

Enää voi vaan kysyä, mitä sinä teit tänään?

- Jesse Braun

Combat Camera - Showreel 2009-2011

Saimme vihdoin valmiiksi showreelimme. Sitä on tehnyt nyt jo yhteensä kolme saapumiserää, ja materiaalikin on peräisin vuosilta 2009-2011. Videon runko oli pääosin kasattu jo ennen kun edes astuimme palvelukseen, joten kunnia siitä kuuluu ehdottomasti aikaisemmille saapumiserille.

Combat Camera -yksikkö kuvaa puolustusvoimien toimintaa kaikissa olosuhteissa. COMCAM-kuvaajat taistelevat painopisteen joukoissa, jotta puolustusvoimat voi välittää kuvaa suoraan tapahtumien keskeltä. COMCAM on vahva informaatio-operaatioiden kyky.
Kuvaajat ovat media-ammattilaisia, joille annetaan monipuolinen taistelukoulutus. COMCAM-yksikkö valitsee myös vuosittain 6-10 varusmiesammattilaista vaativaan koulutukseen. Palveluksen läpikäyneet sijoitetaan sodan ajan COMCAM-tehtäviin. 

- Miika Laihi

Barent Rescue ja Kadettien ampumaleiri

Kaartinjääkäri Takkinen II/11 saapumiserää, paikalla.
Palveluksemme Combat Camera -joukoissa alkoi työn täyteisenä, lähdimme koko joukko ensin kahden viikon TATTOO 2011 -kiertueelle, jonka jälkeen heti viikonloppulomien jälkeen lensin Ruotsiin kansainväliseen pelastusharjoitukseen, Barents RESCUE 2011:n yhdessä vänrikki Uusitalon kanssa. Harjoituksessa oli tarkoitus simuloida suurkatastrofia Ruotsissa, jonka johdosta ruotsinviranomaiset pyytävät apua barentin alueeseen kuuluvilta mailta. Harjoitukseen osallistui pelastusviranomaisia Norjasta, Suomesta, Venäjältä ja Ruotsista. Voit katsoa videotuotoksen harjoituksesta alta.

Otin viime viikolla osaa ensimmäisen vuosikurssin kadettien ampumaleiriin AH1:n.
Tehtäväni oli taltioida viikon aikana tapahtuvien harjoitusrastien toimintaa. Harjoituksesta teki mielenkiintoisen se, että pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään kalustoamme täydessä taisteluvarustuksessa. Harjoitus huipentui vuorokauden kestävään marssiin läpi Helsingin muunmuassa huoltotunneleita käyttäen. Kesken marssin kadettien kimppuun saatettiin tehdä ns. "väijytyksiä", jossa kadettien piti toimia ryhmänä, sekä eliminoida vihollinen. Hienointa oli tulitaisteluiden kuvaaminen, niihin en tule varmasti koskaan kyllästymään.

-Sami Takkinen

Merivoimien tulenkäyttöharjoitus

Astuin palvelukseen heinäkuussa Upinniemessä, Kirkkonummella. Ainoa  tavoite oli päästä suorittamaan asepalvelus laivastojoukoissa. Hain kuitenkin Combat Cameraan, jopa hieman vahingossa, sillä tietoa ComCamin toiminnasta ei ollut. Erillisen hakuprosessin jälkeen minut kutsuttiin haastatteluun, jonka jälkeen alokasleiriltä palattuani sain tiedon valinnastani. Media-alan työkokemusta armeijassa? No mikä ettei.

Ensimmäinen kenttäkuvauskeikkani oli merivoimien tulenkäyttöharjoitus Kemiössä, Skinnarvikissä. Itselleni täysipainoisena still-kuvajaana oli haasteena minulle langetettu vastuu videomateriaalista ja sen jälkituotannosta. Tehtävän onnistumisen siis määrittelisi Merivoimien esikunta, no biggie. Saapuessamme ensimmäisenä kuvauspäivänä Skinnarvikiin alkukankeus oli jätettävä maihin, sillä nousimme ohjusvene Tornioon seuraamaan ilmapuolustusta hävittäjiä vastaan. Saimme myös ainutlaatuisen tilaisuuden kuvata ohjusveneen taistelukeskusta, johon pelkästään pääseminen on varusmiehelle harvinaista. Illalla jatkoimme sukeltajakoulun mukaan seuraamaan miinanraivausta, varusmiessukeltajien toimesta.



Toinen kuvauspäivä kului Kiiski -luokan miinanraivausveneellä. Aluksella toimi neljän henkilön miehistö, joiden toimintaa kuvasimme heidän raivatessa miinoja, sekä luotsatessaan toisen aluksen miinoitetun alueen läpi. Viimeisenä päivänä kuvasimme panostetun merimiinan räjäytyksen, joka itsessään oli aika hieno kokemus. Harvoin näkee niin korkeaa vesipatsasta, ja miina itsessään oli ilmeisesti pienimpiä mitä merivoimilta löytyy.

Monesti Combat Camera -tehtävissä miettii sitä, että kuinkakohan moni pääsee varusmiesaikanaan näkemään kaikkea sitä, mikä on meille "lähes arkipäivää", näin hieman kärjistäen. Palveluspaikkana tämä on täysin ainutlaatuinen, sillä tässä pääsee näkemään Puolustusvoimien suorituskyvyn monipuolisimmillaan. Myöhemmin päivitämme kokemuksia tämänpäiväisestä savusukelluksesta palavassa rakennuksessa, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin Pelastuslaitoksen kanssa.



- Miika Laihi / Kuvat: Anssi Uusitalo