Uusi sukupolvi astui kuvioihin

P-kausi loppui ja me uudet pääsimme nyt antamaan panoksemme Combat Cameralle. Kuten korpraali Takkinen kirjoitti, meille on hankittu entistä parempaa kalustoa, jota hyödyntää. Vanhat ehtivätkin sillä kalustolla kuvailla kaikenlaista presidentinvaihtotilaisuudesta sotaharjoituksiin ja me jatkamme siitä, mihin he jäivät.

Kun tulimme tänne, vanhat olivat vielä kuukauden verran opettamassa meitä talon tavoille. Kävimme tietysi läpi myös kaluston ja sen käytön sekä erinäisiä sääntöjä koskien palveluspaikkaamme ja yksikköämme. Olemme kaikki olleet kalustoon tyytyväisiä ja työskentely on ollut sujuvaa ja mukavaa.

Kävimme Utin jääkärirykmentissä kuvaamassa helikoptereita; kyydistä ja maasta. Reissu oli kaikin puolin onnistunut: materiaalia tuli paljon, aurinko paistoi, matkat menivät nopeasti ja söimme hyvin. Oli hienoa olla ensimmäistä kertaa helikopterin kyydissä ja vielä kuvata sieltä. Itse olin kopterissa, joka oli ikään kuin kuvattavana kopterina, joten lentäjä teki suhteellisen paljon syöksyjä ja kiihdytyksiä. Se pisti vatsan hieman koville, mutta selvisin ilman kummempaa pahoinvointia.
Helikopterikoulutuksesta mahdollisesti tulossa jotain materiaalia kansankin nähtäväksi...

Toinen suurempi tuotanto oli sotilaspoliisien loppusota, josta leikkasin videonkin YouTubeen - siihen linkki tässä. Tämäkin reissu oli todella onnistunut, vaikkakin valmistelut venyivät hieman ja alussa piti kiirettä. Olimme jokainen osa sotilaspoliisiryhmää ja kuvasimme oman ryhmämme tapahtumat ja tunnelmat hyökkäyksen aikana. Vastassa oli Panssariprikaatin jalkaväkeä, jota oli vielä tuettu Leopard -panssarivaunuilla. Tehtävä ei siis ollut helpoimmasta päästä, mutta selvisin kuitenkin monta tuntia hengissä (kunnes eräs ryhmästäni ampui minua vahingossa päähän). Kaikille Combat Camera -miehille jäi todella hyvä olo tästäkin tuotannosta ja odotamme innolla lisää samankaltaisia keikkoja!

Odotuksemme tullaan palkitsemaan, sillä luvassa on mitä mielenkiintoisimpia tuontantoja, joista varmasti kerromme myöhemmin lisää.

- Hiski Suomela

Sotimista ja teatteria

Blogin säännöllinen ylläpitäminen tuntuu olevan meille kolmelle hieman vaikeaa. Pitäisi heti jonkun tapahtuman jälkeen blogata muistaakseen, mutta tuntuu jäävän aina muiden kiireiden ja uusien tehtävien alle. No nyt sain itseäni niskasta kiinni, ja koitin potkia Laihia ja Takkistakin kirjoittamaan menneistä tapahtumista. Paljon on taas tapahtunut ja jäänyt kertomatta.

Ensin kuitenkin apinoin Laihia ja kerron kuinka päädyin Combat Camera tehtäviin. Nyt kun seuraavan saapumiserän astuminen palvelukseen astuminen lähestyy, (TJ 32) niin jotakuta voi kiinnostaa kuinka näihin erikoistehtäviin pääsee. Itsehän palvelin P-kauden Hämeen Rykmentissä Hennalassa kuljetuskomppaniassa. Tiesin jo vuotta ennen inttiin tuloa että haluan hakea ComCam tehtäviin. Kaverini kertoi tämmöisen olemassaolosta ja sen jälkeen etsin siitä lisää tietoa. P-kauden alkupuolella tein netissä hakulomakkeen, jonka perusteella minut valittiin haastatteluihin. Ns. tuomionpäivänä noin. viidennen inttiviikon loppupuolella sain kuulla, että minut on valittu haluamiini hommiin! Onneksi näin, sillä jos minua ei oltaisi valittu, niin minusta olisi tullut vuoden moottorialiupseeri vasten tahtoani.

Sitten itse asiaan. Olimme koko ComCam -yksikön voimin edellisviikon leirillä Kaartin sotaharjoituksessa. Tehtävienjako tässä harjoituksessa meni siten, että Takkinen ja meidän kersantti esittivät toimittajia, ja minä Laihin kanssa olimme harjoittamassa sodanajan tehtäväämme. Menimme Laihin kanssa joukkueen mukana normaaleina jalkaväkisotilaina, mutta sen lisäksi meillä oli tehtävänä toimittaa materiaalia esikuntaan mm. joukkojen voimannäytöstä. Lisäksi kuvasimme todistusaineistoa hyökkäyksistä. Aina kun kamera ei käynyt ja jälkityötä ei ollut, niin teimme sitä mitä muutkin, olimme esimerkiksi mukana hyökkäys- ja kiinniottoharjoituksissa. Takkisen hommiin taas kuului esittää Suomen Kuvalehden toimittajaa, joka oli tekemässä juttua sodasta/harjoituksesta. Häntä kohdeltiin kuin siviiliä eikä hänen pitänyt tehdä mitään meille sotilaille "normaaleja" juttuja. Tarkoitus tässä oli se, että harjoituksen johtajat pääsivät harjoittelemaan toimittajan läsnäoloa sodanaikana. Kersantillamme oli sama tehtävänkuva, mutta hän näytteli BBC:n toimittajaa puhuen omaa äidinkieltään, eli englantia. Lähdimme harjoituksesta pois päivän etuajassa, sillä minun ja Laihin oli kuvattava kenraali Sutelan hautajaiset. Metsäleirejä ei tule aivan heti ikävä, sillä ensi maanantaina suuntaamme kohti Karjalan prikaatin loppusotaharjoitusta.

Itsenäisyyspäivän jälkeinen keskiviikko oli täynnä toimintaa, sillä Santahaminassa järjestettiin suurlähettiläille toimintanäytös. Näytöksessä oli tarkoitus lavastaa aseistettu panttivankitilanne, jossa poliisi ja pelastuslaitos toimisi yhteistyössä rajavartiolaitoksen, puolustusvoimien ja SPR:n kanssa. Näytöksessä tapahtui kaikenlaista; ammuskelua, helikoptereiden lentoa, paseilla tiedustelua, mahdollisia pommiuhkia, poliisikoirilla kiinniottamista, karhuryhmän toimintaa, evakuoimista helikopterein sekä tulipaloja. Kaiken kruunasi rajavartiolaitoksen valmiusryhmä, joka laskeutui helikopterista katon läpi rakennukseen. Combat Camera oli tietysti mestoilla ja tehtävänämme oli olla mm. tiedustelupasin mukana osana valmiusryhmää. Lisäksi kuvasimme näytöksestä still- ja videokuvamateriaalia, josta koostamme paketin osaanottajille. Oli kyllä taas niin toiminnan täyteinen päivä, että ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka varusmiespalveluksessa pääsee tälläistä näkemään. Päälläleijuvan helikopterin kuvaaminen vain metrien päästä ei varmasti pääse unohtumaan. Dilemma syntyykin, kun punnitaan heittääkö vieressä nouseva kopteri sinut vai kameran mennessään. Tästä voi Laihikin olla samaa mieltä, sillä mies oli hyppytornissa kuvaamassa kun vieressä ilmassa leijuva helikopteri laskee rajan miehiä köyttä pitkin rakennukseen. Toivottaavasti saamme luvan julkaista kuvaamaamme materiaalia lähiaikoina.

Enää voi vaan kysyä, mitä sinä teit tänään?

- Jesse Braun

Special Forces

I was on my flight coming back to Finland from Spain when the speakers went on and the co-pilot informed us that the ice-hockey game between Finland and Sweden was 1-0 for the swedes. "Sweden will win again", said some of the people behind me. When we finally landed in Helsinki and some of the guys in the plane turned on their radios the game was 6-1, Finland not only was winning but they were kicking Sweden's ass with only few more seconds to go. Finland won the Ice-Hockey World Championship and freaking 6-1!!!

On my way to the centre, the city had gone wild, I have never seen Helsinki filled with so much euphoria and joy, the only thing I wanted was to join them and celebrate but had to return to my duties as a military.

The next day, me and my other combat camera buddy Markus, had to leave to film the special forces in action and on our way we were told that everyone in our department had been granted a day off to go and celebrate with the Hockey Team on their return but our pain was alleviated when we found out what our next couple of days involved: Helicopter rides, speed boats, fighter jets, the finnish "SWAT" Team...so not bad at all, a week full of action!

Here's a glimpse of our first two days:

Story: Niko Ståhlberg    Photos: Markus Kontiainen, Niko Ståhlberg